Tänään oli tulla pari pisaraa housuun, sen verran oli innostusta ilmassa. Nyt meillä on meinaan aivan törkeän siistit portaat! Toistaiseksi ne tosin johtavat (ainakin alhaalta katsottuna) taivasta kohden. Tällä hetkelllä, kun vähän joka puolella on putoamisvaara, niin saa olla askeleistaan todella tarkkana, ettei edellinen ilmaus saa vähän erilaista sävyä.
Vielä fiiliksen vuoksi portaat... sivulta
...ulkoa
... ja ylhäältä
-K
Jaa-a, kuinkahan monta kertaa ollaan heilahdettu tontille ja vasta siinä vaiheessa on pätkähtänyt päähän, että olis tietty voinut ottaa sen kamerankin mukaan. H on kyllä tässä männä viikkoina napsinut kännykällä kuvia. Kuvanlaatu vaan tahtoa olla sitä sun tätä. Mutta... pistetäänpä tähän nyt pikakelauksella viime viikkojen tapahtumat.
Viikko 21: Luonnollisesti homma alkoi anturasta. Meillä päädyttiin aikataulusyistä käyttämään valmiita anturamuotteja, koska 2. kerroksen talopaketti heilahtaa paikalle heinäkuun alulla, joten tässä ei parane ihan mihin tahansa aikaa hassata. Lisäksi tällä viikolla oli anturavalu ja ensimmäiset kierrokset kellarin valuharkkoja pääsi paikoilleen.
Viikko 22: Ensimmäinen valupäivä. Kellari ja perustukset puolimatkan krouvissa.
Viikko 23: Toinen setti harkkoja ladottu ja pilareiden anturamuotit nykerretty.
Viikko 24 tähän mennessä: Toinen valupäivä eli kellari ja perustukset sekä tukimuurin ja pilareiden anturat on nyt kaikki valmiita. Hitsaaja laittoi porrasaukon pilareiden päälle palkit, joiden varaan osa ontelolaatoista ja portaat lasketaan.
Tähän väliin muistin virkistykseksi julkisivu itään (voi tuohon yllä olevaan vertailla).
Loppuviikon agendalla on vielä:
Huomenna tulee portaat ja ontelolaatat sekä tukimuurit etenevät. Lisäksi pitäisi saada omalla voimalla sokkelin ja kellareiden maanpaineseinien veden/kosteudeneristykset kuntoon, koska lauantaina tulee kaivinkone kuskeineen (naapureiden kiusaksi) täyttöhommiin.
Ja mitäkö ollaan itse tehty?! Noh, ensimmäiset pari viikkoa lähinnä vain käytiin työpäivän päätteeksi tontilla nyökyttelemässä "joo-o, helwetin hyvä tulee". Sittemmin ollaan oltu illat ihan hommissakin. Nykerreltiin kellarikerrosten sähkörasiat ja niiden putkitukset (sähkösuunnitelmiahan meillä ei vielä ole, mutta me ollaan aika hyviä "tehdessä suunniteltiin" ihmisiä). Sitten on valettu anturoihin viisteet vedenohjausta varten. Samassa yhteydessä nakattiin kurat myös parin pilarin anturamuottiin.
Viime viikonloppu kului sen sijaan bitumihommissa. Allekirjoittanut siveli kylmäbitumiliuoksen ja H (kaverin avustamana) lämmitteli bitumikermit kiinni. Okei... se homma tais jäädä vähän kesken, mutta onhan tässä vielä aikaa.
-K
Edellisen kaivurihehkutuksen jälkeen, hymy hyytyi heti seuraavana aamuna, kun H sai puhelun kaivurikuskilta, että tontin etulaidasta on löytynyt kalliota (haittaa oleellisesti autotallin rakentamista). No H:lla tietty nousi samantien verenpaine tappiin ja syke siinä samalla - "nyt tuli kalliiks". No eipä siinä muuta kuin Kelju K. Kojoottia tontille tilaamaan.
Ikuisena lapsena mä tietysti mietin heti ensimmäisenä, että onkohan sillä sellainen peukalolla painettava joystickin varsi vai sellainen "ACME" -loota, mistä kahva painetaan alas. Tähän tyyliin -->
(Ei muuten hajuakaan kuka ko kuvan oikeudet omistaa, mutta se löytyy ainakin tuolta, tuolta ja tuolta.)
Kelju kävi jo maanantaina tekemässä kartoitukset naapuritaloissa, lisäämässä niihin anturit ja poraamassa kallioon reiät dynamiittipötkylöille. Näihin reikiin ne pötköt sitten meni.
Tänä aamuna oli vuorossa JY-SÄH-DYS. Itse en ollut sitä todistamassa, mutta H tiesi kertoa vastauksen itseäni askarruttaneeseen kysymykseen. Eli kapistus ei ollut kumpikaan aiemmin mainituista, mutta lähempänä Keljun versiota. Eli joku veivattava härveli, mistä noista tietää. Meni mielenkiinto.
Niin ja on meillä on tätä nykyään työmaakylttikin... tekstit vaan puuttuu.
-K
Nyt on meinaan talopakettia, rakennuslupaa, leimattua LVI-suunnitelmaa, raksapakua ja mikä parasta, nyt on myös kaivinkone tontilla.
-K
(kännykkäkuvaksi jopa aika siedettävä...)
Kyllä! "Konkari" rakentajaa(kin) voi vetää höplästä. Se tuli todettua näin heti projektin alkuvaiheessa.
Nimittäin. Viime kesänä tontilla tavatessamme, arkkitehti kertoi kiinteän hintansa. Saimme kuitenkin pienen alennuksen, koska lupauduimme itse tekemään mittakuvat eli työkuvat eli eli. Toiselta toimistolta saimme summaltaan hieman kalliimman tarjouksen, jossa kuitenkin kerrottiin hinnan sisältän alv:n. H vielä erikseen soitti tälle ensin mainitulle arkkitehdille, että sisältäähän hänen kertomansa hinta myös alvin ja vastaus oli myöntävä.
Myöhemmin kun suunnitelmat olivat jo pitkällä, arkkitehti otti puheeksi, että hänen hintansa ei sisällä pääsuunnittelijan vastuuta. Jos olisimme ottaneet palvelun häneltä, olisi kiinteä hinta tuplaantunut. Meillä oli kuitenkin muita yhteyksiä, joten päätimme ottaa pääsuunnittelijan palvelun toiselta. Tämän jälkeen arkkitehti ilmoitti ottavansa lupasuunnitelmista ylimääräisen korvauksen. Minun tietämyksen mukaan lupakuvat tulevat ennen työkuvia (jotka alennuksen toivossa lupauduimme tekemään itse), joten niiden olisi kaiken järjen mukaan pitänyt kuulua alkuperäiseen kiinteään hintaan. Emme kuitenkaan jaksaneet alkaa tästä sotimaan, koska olimme enemmän kuin tyytyväisiä suunnitelmiimme. Vähän jäi kuitenkin karvas maku suuhun.
Kruunu pahalle mielelle saatiin lopulta ensimmäisen laskun maksun jälkeen. Kävi näet ilmi, että meidän olisi pitänyt pidättää suunnittelijalta hänen verot ym mitä niitä kuluja nyt onkaan. Ja eipä aikaakaan kun tajusimme meille lankeavan myös työnantajan sivukulut. Eipä tullut mieleen, että hinnan verollisuudesta kysyttäessä, puhuttiin henkilön omista tuloveroista eikä arvonlisäverosta. Ai että rupes naama punertamaan molemmmilla. (Vihasta -jos joku ei tajunnut)
No mitäpä tästä sitten opimme? No eipä juuri mitään, mitä ei jo tiedetty. Kaikki sopimukset pitäisi olla kirjallisena ja sisältö erikseen lueteltuna. Tekevälle sattuu, mutta jos kaikkiin osa-alueisiin käyttää prosentuaalisesti yhtä paljon enemmän kuin, mitä oltiin suunnittelluun budjetoinut ja mitä todellisuudessa maksettiin, niin talo jää puoliksi tekemättä tai sitten ollaan hattu kourassa pankin oven rivassa. Tarkkuutta, ystävät, tarkkuutta!
Näin meitä viilattiin linssiin näin heti alkuun.
-K
JK. Edellisen talon myyneestä välittäjästä voisi kirjoittaa jo kirjankin, mutta se ei liity tähän.
Jeejee jipiijipii! Vihdoin asiat alkavat mennä eteenpäin. Talo on nyt myyty ja uuden rahoitus varmistettu eli projektin aloituksen edellytykset on nyt saavutettu. Siis me rakennetaan tänä vuonna! Lisäksi rakennusaikaiseen asuntoon muutettaessa dumpattiin tällä mainittujen tavaroiden lisäksi pari peräkärryllistä roskaksi luokiteltavaa roinaa. Eli tapahtumaa on piisannut
No rakennuslupa *kröhöm* on vielä hakematta, mutta eiköhän sekin tässä saada piakkoin sisään. Suoraan sanottuna en ihan ymmärrä/tiedä mikä tässä kuukauden (parin) aikana on oikein maksanut, kun tuntuu, että ollaan vaan pyöritty saman asian ympärillä. Tässä vaiheessa en nyt lähde kuitenkaan ketään vielä sormella osoittelemaan ja kai tässä on peiliinkatsomisen paikkakin.
Aikaisemmin kerroin periaatepäätöksen teosta. Tähänkin on nyt lopulta saatu ratkaisu. Noista vaihtoehtoista päädyimme numeroon 1 eli kellarikerros on tulossa valuharkoista ja ylempi kerros puurunkoisena talopakettina. Tästä asiaa vielä tuonnempana.
Tähän loppuun vielä viimeisimmät/lopulliset ark-suunnitelmat, jotka jatkossa löytyvät Suunnitelmia -välilehdeltä.
1. kerros
Kellarikerros
Ja julkisivut vielä...
-K
Kuten useiden muidenkin talonrakentajien, myös meidän on ennen pitkää muutettava rakennusaikaiseen asumukseen. Ensimmäistä taloa rakentaessa asuimme pienessä vuokrakaksiossa, joka oli täydessä kaaoksessa koko rakennusajan. Lisäksi olohuoneen seinät olivat hieman sinapinruskeaa tummemmat ja makuuhuone kirkkaampaakin kirkaampi pinkki. Olisihan ne saanut maalata, mutta silloin nyt sattu olemaan vähän muutakin laitettavaa. Tällä kertaa asettaudummekin omaan uuteen kerrostalokolmioon. Viime viikolla käytiin tsekkaamassa meidän rakennusaikainen asunto virheiden ja puutteiden osalta.
Loppusiivousta ei asuntoihin oltu vielä tehty, koska erinäisiä työvaiheita oli vielä kesken. Meidänkin vierailun aikana joku heppu kävi asentamassa lämmityspattereiden termostaatit. Laminaattilattiaa ei kuitenkaan oltu suojattu, joten mielenkiinnolla odotan, miltä se näyttää siivottuna. Ihmettelen, jos kenenkään kengänpohjissa olleista kivistä ei ole jäänyt painaumia.
Asunnon yleisilme oli siisti, mutta kyllähän me tarkkasilmäiset löydettiin yhtä ja toista pientä korjattavaa. Parin viikon päästä nähdään, kuinka hyvin meidän narinat on korjattu.
